Vaikka taivaan kuu ja tähdet kirkastuu
Tänä yönä olet yksinäisempi kuin kukaan muu
Kaipaat rakkaitasi niin että vaivut kyyneliin
Tänään ei kai kukaan voi sua lohduttaa
Miksi huutaisitkaan rakkaimpasi nimeen
Vaikka yksinäinen yö ois kuinka pimee?
Jospa hiljaisuus sittenkin lohdutuksen tois
Ja tuo pieni onnen lintunen ei lentäisikään pois
Mä toivon että aamuun asti luonasi se ois
Ja laulullaan huoneeseesi lohdutuksen tois
Ja mä toivon että sydämesi aina unelmois
Ja tuo pieni onnen lintuneen ei koskaan lentäis pois
Tänä yönä olet yksinäisempi kuin kukaan muu
Kaipaat rakkaitasi niin että vaivut kyyneliin
Tänään ei kai kukaan voi sua lohduttaa
Miksi huutaisitkaan rakkaimpasi nimeen
Vaikka yksinäinen yö ois kuinka pimee?
Jospa hiljaisuus sittenkin lohdutuksen tois
Ja tuo pieni onnen lintunen ei lentäisikään pois
Mä toivon että aamuun asti luonasi se ois
Ja laulullaan huoneeseesi lohdutuksen tois
Ja mä toivon että sydämesi aina unelmois
Ja tuo pieni onnen lintuneen ei koskaan lentäis pois
Tuomari Nurmio - Onnen lintunen
Mulla on ollut ihan hyvä viikko. Yksinäinen, mutta ihan hyvä. Vapaa-aikanani oon nähnyt ainoastaan Annaa antaessani sille tukiopetusta millon mistäkin ja tanssikoulun väkeä talon pikkujouluissa. Ihmisten piti keksiä sinne jotain kivoja ohjelmanumeroita, esityksiä, pelejä ja sen sellaista. Mä tietystikin olin lupautunut soittamaan pianolla pari biisiä (Glièren preludin op. 43/no. 1 ja Yann Tiersenin Comptine d'un autre étén, jos joku asiasta jotain tietää), mitkä menivätkin ihan hyvin ja yleisö tykkäsi. Homma kuitenkin lähti vähän käsistä ja mua pyydettiin säestämään jotain pienten ryhmien improamia tansseja ja vetämään vielä Joulupuu on rakennettu, koska mitä pikkujoulut nyt olisi ilman yhteislauluja. Siihen olisi voinut varautua jo etukäteen, en nimittäin ole kertaakaan elämässäni soittanut pianolla tuota kappaletta. Klassisen puolen opiskelijoita ei myöskään pahemmin opeteta improvisoimaan, joten ryhmät saivat imrovisoida milloin minkäkin kissanpolkan tahtiin. Oh well, staying alive. Ja ens vuodeks opettelen kyllä ne kaikkein kliseisimmät joulubiisit jo etukäteen. Kuitenkin ihan mukavat iltamat, Iinalle, Ansulle ja Sakulle kiitos seurasta.
Oon saanu ittestäni irti myös sen verran et kävin eilen ostamassa loputkin joululahjat. Rahaa jäi sen verran että menen taas tänään elokuviin. Ihan kuin mulle oikeasti riittäisi se että nään Hobitin yhden kerran valkokankaalla? Ihan mahtava kokemus, mutta jos et ole katsonut Sormusten Herroja, en tiedä kuinka paljon tuosta on mahdollista saada irti. Itse olin vähän katkera muutamasta isosta muutoksesta joita leffaan oltiin tehty, mutta enemmän katkeroidun siitä että joudun odottamaan seuraavaa osaa vuoden. Sääli, että joulu on jo ovella, sillä muuten olisin lisännyt tämän toiveisiini. Ei, en omista iPhonea, mutta tollaset kuoret olisivat tarpeeksi hyvä syy kännykänvaihtoon. Ah, Keski-Maa-rakkauteni vaatii kyllä ihan oman merkinnän. Mainitsinko jo etten malta odottaa seuraavaa osaa?
Katsoin eilen P.S. I Love Youn. Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti