tiistai 11. joulukuuta 2012

MEIN HERZ BRENNT

Taidan vaihteeksi leikkiä todella musikaalista selittäessäni pianonsoitosta. Olen soittanut kyseistä instrumenttia muistaakseni seitsemän vuotta ja ensi keväänä olisi tavoitteena suorittaa perustason kolmas tutkinto. Aikaa tuohon on vielä noin neljä kuukautta, mutta tiedän jo kolme neljästä tutkintokappaleestani. Eikä neljä kuukautta siltikään ole älyttömän paljon kun aineena on klassinen piano.


Tchaikovsky - "Huhtikuu - Lumipisara" Vuodenajoista

Tämänhetkinen suosikki tutkintokappaleistani. Youtube on hilpeä paikka, tästäkin löytyi lähes turhauttavan monta tulkintaa, mutta tämä on mielestäni lähinnä sitä, mihin pyrin.

Pianonsoitto on alkanut kiinnostaa mua aiempaa enemmän syksyn aikana. Järjestettyäni häiriintyneet harrastuslukujärjestykseni "paremmin" mulle on jäänyt enemmän vapaa-aikaa, ja epäsosialisoiduttuani soittaminen on käynyt kovin innostavaksi. Tulevaan tutkintoon on valmistauduttu viimeiset puolitoista vuotta, ja juuri siihen vaadittavan ohjelmiston kokoaminen on se minua kyllästyttävin juttu. Suuri osa vuodesta kuluu siihen, että saan joka viikko pari kolme kappaletta jotka yritän opetella seuraavaksi viikoksi, jolloin saan uudet kappaleet. Biiseihin ei ehdi syventyä todellakaan siinä määrin, kuin itse tutkintokappaleita treenatessa. Ja siitä loputtomasta pohdinnasta minä pidän. Pelkkien kappaleen dynamiikkojen pohtimiseen saa kuluttaa kuukausia ja jopa huomata kehittyvänsä hiljalleen.

Voisin itse asiassa olla niin jumalattoman aikaansaava ja alkaa videoida soittamistani. Vittuako sen tsiigailu ketään kiinnostaisi, mutta mua huvittaisi nähdä miten noi kappaleet kulkee eteenpäin. Eipä sillä että klassinen pianonsoitto olisi muutenkaan se juttu millä ketään saisi houkuteltua lukijakseen.. Oh well.

Tällä viikolla olisi tarkoitus soittaa pari kappaletta eräissä pikkujouluissa, minkä voin kyllä vetää aika huolettomasti. Suurempaa stressiä aiheuttaa ensi viikolla oleva koulun joulukonsertti. Siellä mun pitäis soittaa pianolla tausta pariin kuorobiisiin, ja kun aiemmin olen säestänyt korkeintaan viulukvartettia, on kuudenkymmenen kuorolaulajan ryhmä vähän pelottava ajatus. Toisaalta se voi olla helpotekin, niin suuri joukko tuskin menee heti sekaisin jos keksinkin sotkea kaiken.

Jos jään henkiin, selitän tapahtumasta myöhemmin tännekin.


Rammstein - Mein Herz Brennt

Tää olis hieno opetella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti