Tämän postauksen ainut tarkoitus on hehkuttaminen.
Rajaton - Pukki tietää
Rasittava korvamato jonka lauloin tänään kuoron kanssa konsertissa, oeoe.
Laatu on pop, mut kerrankin mul on kuvamateriaalia tälläsestä.
Kaikki stressinaiheeni ovat virallisesti ohi. Koulussa ei tehdä enää yhtään mitään järkevää, viimeinen tanssitunti oli eilen ja hetki sitten palasin joulukonsertistamme, josta tosiaan olin ehtinyt kriiseillä jo hyvän aikaa. Jännitykseni laantui aika nopeasti ensimmäisen kappaleen jälkeen - sen, jonka säestin yksikseni pianolla - ja etenkin soittosuorituksiini koin olevani tyytyväinen. Enkä näemmä syyttä, nimittäin opettajamme lykkäsi mulle kukkapuskankin "mahtavien säestysten" ansiosta, jollaisiksi hän niitä kuvaili. Ihan mahtava fiilis, tämä on hyvä jättää viimeiseksi joulukonsertikseen. Ainakin peruskoulun osalta. Kai se on myönnettävä itselleen, etten mä tuolta onnistu poissa kuitenkaan pysymään. Jos erakkoelämäni Uudessa-Seelannissa ei tule toteutumaan, esiintyvänä taiteilijana työskentely olisi mahtavaa.
Olin muuten epätavallisen naisellisenakin tuolla. Ja sinä joka vittuilit mulle kenraaliharjoituksissa, hahaa, soitin just niin kuin nuotit vaatikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti